Pahloisten kylä ja Osuuskassa
Heimo Tikka
Heimo Tikan kirjoitus kotikylästään Pahloisista, jossa oli aikoinaan Pahloisten osuuskassa.
Pankilla ja minulla on yhteinen kotikylä, jossa olemme syntyneet ja kasvaneet. Tämä kylä on Pahloinen Lappeen pitäjästä. Pankki syntyi lähes viisikymmentä vuotta ennen minua, joten ”tietoni” perustuvat ihmisten puheisiin. Lapsena olin kiinnostunut lähihistoriasta ja usein pyysin äitiä ja isää kertomaan vanhoista asioista. Isä oli Lemiltä ja hän kertoi Suoniolan kylän asioita ja sotajuttuja. Äitini oli syntynyt ja asunut koko ikänsä Pahloisissa ja hän kertoi sen paikan asioita.
Olen syntynyt viisikymmentäluvulla, joten asioiden kertojatkin olivat syntyneet myöhemmin kuin pankki. Pahloisten pankki on perustettu Malmin talossa, joka nyt on Veli-Matti Oikkosella. Malmit olivat muuttaneet Partalasta Pahloisiin. Partalassa on suuremmat viljelymaat ja ehkä muutenkin kehittyneempi toiminta. Malmi oli maalaisliiton kansanedustajana yhden kauden. Toiset kansanedustajat eivät kovin hänestä pitäneet, kun uskovaisena miehenä hän ei osallistunut iltarientoihin. Moni on tavannut Lappeenrannan ”toreilla ja turuilla” saarnaavan Jaakko Malmin, joka on alenevassa polvessa sukua pankin perustajalle.
Malmin lantalaan liittyy vapaussodan jälkeen seuraavanlainen tapaus, jonka olen kuullut enoltani. Lannanluoja oli eräänä päivänä huomannut, että lantalaan oli tullut outoja ihmisen jättämiä jälkiä. Hän meni lantalan taakse ja löysi seinän viereen kyyristyneenä naapurin miehen. Tämä oli piilossa etsijöitä ja asustanut lannan lämmittämässä lantalassa. Lantalan takaa oli lumessa polku kyläaukean keskellä olevaan miehen kotitaloon, josta käsin vaimo oli huoltanut miestään.
Pankilla oli hevoskiertoinen puimakone, jolla puitiin omistajien ja muiden viljoja ”rahtipuintina”. Jotta hevoskierron avulla saatiin riittävää nopeus puintikoneistoon tarvittiin välityksiin yli viisikymmentä puusta käsin tehtyä hammaspyörää. Hevoskierron syrjäytti polttomoottorit ja 30-luvun alussa kylään tullut sähkö. Puimakonetoiminta ei ollut pankille kannattavaa.
Kolmekymmentä luvun lama koetteli paikkakuntaa ja varmaan pankkiakin kovasti. Ihmiset joutuivat takaamaan toisilleen lainoja. Kun lainan ottaja ei pystynyt maksamaan jouduttiin monesti takaajankin maatila myymään pakkohuutokaupalla. Äitini kotitalo ei liittynyt pankin jäseneksi. Itse olen ollut lähes kymmenen vuotta pankin jäsenenä.
Syyspimeällä oli joku käynyt pankissa nostamassa rahaa ja Siparin koulun luona hän oli pudottanut taskustaan melkoisen summan rahaa. Tarina kertoo, että pienellä hiprakalla saattoi olla osuutensa.
Pankin muutto Pahloisista Lappeenrannan keskustaan tapahtui yöaikaan hevosen vetäessä reessä ollutta kassakaappia. Ihmisten puheista päätellen tähän saattoi liittyä dramatiikkaa. Heikki Kuosa oli silloin Siparin koulun opettajana ja hän meni pankinjohtajaksi ja Pelkosen Rauha toimi pankkineitinä. Kuosa oli vuoden pankinjohtajana ja palasi takaisin Siparin koulun opettajaksi.
Nuoruuteni asuin Pahloisissa, josta muutin Lappeenrannan keskustaan kuten pankkikin. Siteeni kotikylääni on säilynyt maatilan ja metsästysharrastuksen kautta. Kun minulla on metsästyskavereita mukana ja Olkkosen talo on näkyvissä, en malta olla mainitsematta, että tuossa talossa on perustettu Etelä-Karjalan Osuuspankki. Jos onnistumme ampumaan jäniksen Olkkosen mailta, minulla on tapana sanoa, että saatiin pankoin mailta jänis.
Myös pankilla on siteensä yhteiseen kotikyläämme asiakkaittensa ja nykytekniikan tuoman internetin avulla
Heimo Tikka (n. vuonna 2000)
