Puhe Lappeen kotiseutujuhlassa Simolan koululla 31.8.2025
Martti Lähteenmäki
Hieman kummeksuin, kun tällainen muukalainen sai tehtäväkseen pitää esitelmän Simolan historiasta. Olen, niin kuin täällä sanotaan junantuoma, vaikka tulimmekin autolla.
Muutimme perheeni kanssa Simolaan aika lailla tarkalleen 24 vuotta sitten. Ostin talon Simolasta. kauppakirjaa lukiessa kävikin ilmi, että talo sijaitsikin Hyttilässä. Asia kun tutkin, havaitsin, ettei Simolan kylää edes ole. Olen ajatellut, että oikeita kylännimiä ovat maarekisterin kylien nimet ne, jotka isojaon aikaan rajakäytiin ja kirjattiin karttoihin. Niitä nimiä ei silloin keksitty. Ne jatkoivat pitkää historiaa. Niin täällä Lappeellakin. Vahoissa asiakirjoissa, joita on säilynyt, ruotsin veroluetteloissa 1540 luvulta, mainitaan kylät: Hyttilä, Monola, Kälviälä, Rikkilä, Vainikkala, Haikala, Melkkola, Suomalainen, Hietala, Kemppilä, Hyypiälä (tunnetaan muuten nykyään Hyttinä)
Niissä on myös asukkaiden nimiä, tuttuja nekin: Vainikka, Rikkinen, Hyttinen, Mononen Kälviäinen Melkkonen, Haikala, Haikkonen, Hietanen, Kemppi, Suomalainen. Eli vieläkin täältä löytyisi alkuperäisasukkaita esitelmää pitämään.
Kruunun kassassa oli huomattava kestävyysvaje holtittoman sotimisen johdosta. Silloisella valtiovarainministerillä oli niukalti vaihtoehtoja: palveluista ei voinut supistaa, joten veroja piti kiristää. Voudeille ja muille virkamiehille annettiin tehtäväksi kerätä tarkkaa tietoa alamaisista, jotta löytyisi uutta verotettavaa. Kiitos heille, meillä on luettavana yllättävän tarkkaa tietoa esi-isien varallisuudesta. Kirjoissa 1570 luvulta on, että Hyttilässä Lasse Hyttinen omisti 2 tammaa, 7 lehmää, 5 hiehoa 2 sikaa ja 7 lammasta. Rikkilässä Nuuti Rikkisellä: 4 tammaa, 8 lehmää 2 mullia sika ja 9 lammasta. Muuhun maahan verrattuna seutu oli köyhää. selitystä on haettu luonnonniittyjen vähyydestä sekä rajan läheisyydestä.
Raja karjalassa on vaihtanut usein paikkaa. Se on tarkoittanut myös murheita seudun asukkaille. 1740 luvulla naapuri, suuri venäjänmaa kävi sotilaallista erikoisoperaatiota näillä seuduin. Ruotsin kirjoissa se on Hattujen sota, me muistamme sen Pikkuvihana. Sen seurauksena Simolasta, siis Hyttilästä, olit tuhottu talo irtaimistoineen, Samoin Haikalan kylältä 3 taloa, Melkkolasta poltettu talo ja toinen ryöstetty tyhjäksi, Rikkilästä, Vainikkalasta ja suomalaisesta viety irtain sekä karja ja hevoset. näiden tihutöiden seurauksena uusi hallitsija soi armollisuudessaan verovapautta 2-5 vuotta.
Aika Suomen suurruhtinaskunnassa toi kehityksen kehittyessä nykyajan Hyttiläänkin. Senaatti päätti Snellmannin johdolla keisari Aleksanteri 2n. luvalla, että Helsinki oli liitettävä Pietariin radalla. Riihimäki-Pietarin radan suunnittelu ja valmistelut alkoivat vuonna 1867, hirveänä nälkävuonna. Nälkäradan rakennustyöt alkoivat kummastakin päästä, Ja lopulta saatiin Simolakin maailmankartalle: asema tuli Simolan talon maille. Ratatyömaa oli iso työmaa, 1868 rakentajia oli enimmillään 10000 miestä. rata valmistui syksyllä 1870 ja keisarin nimipäivänä 11.9. vietettiin avajaisia.
Simolasta tuli asemakylä. Rata toi tullessaan uusia asukkaita, työtä, postin, lennättimen, ravintolan, r kioskin ja kauppoja. Viipuri oli lyhyen Junamatkan päässä.
Kun vielä tehtiin rata Simolasta Saimaan rantaan, Simola olikin risteysasema. Höyryjunat ja lopuksi lättähatut veivät ihmisiä kouluun ja töihin kaupunkiin ja toivat takaisin. Sittemmin tuo pistorata Simolasta Rapasaareen on pistetty rullalle Ihalaiseen saakka. Vanhat kiviarkkusillat purettu ja ratapenkat myyty.
Kylä kasvoi ja nuorisolle kaivattiin sivistystä. Laitettiin kouluhanke vireille, sitä vastustettiin ja tehtiin valitus, mitens muuten, mutta lopulta valitusten kaaduttua, vuosisadan vaihduttua aloitettiin tämän Simolan koulun rakentaminen. Maarekisterin mukaan muuten emme ole Hyttilässä, vaan Monolan kylällä, koska Mikko Mononen lahjoitti 2 h maata radan varresta koulun paikaksi. Rakennuksen suunnitteli ratamestari Wallenius. Tosin, koulu rakennettiin hieman pienennettynä, Kunnanisät kun halusivat leikata kustannuksia. Koulu aloitti 1903. Suomi itsenäistyi ja pian säädettiin oppivelvollisuuslaki. Koulua käytiin pidempään ja kansa lisääntyi. tarvittiin lisää tilaa. Kivikoulu valmistui 1937.
Rajalla alkoi sitten seuraava rähinä. Vastustaja oli tosin vaihtunut Neuvostoliitoksi, mutta otteet olivat jokseenkin tuttuja. Evakkoja tuli, sotilaita tuli ja meni, samoin pommikoneita. Ei siitä sen enempää tähän.
Muutos oli suuri, kun Viipuriin ei enää päästy. Piti tyytyä pieneen maalaiskaupunkiin, Lappeenrantaan, jossa ei ollut edes kunnon kauppoja. Junat veivät aluksi sotakorvauksia itään ja toivat punasotilaita Porkkalaan. ja kun rata oikaistiin Luumäeltä Imatralle ja lopulta Joensuuhun, Simolan aseman merkitys hiljeni entisestään. Radalla kulki idän vientiä ja tuontia.
Tie Lappeenrannasta Ylämaan kautta Vaalimaalle rakennettiin 60 luvun lopussa. Liikkuminen siirtyi kiskoilta kumipyörille, eipä oltu aikataulujen varassa. Sen seurauksena viimeinen Lättähattu Lappeenrantaan lähti v. 1977
Radalla tavaran virta Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjältä toki jatkuu edelleen. Vielä hetki sitten radalla kulki Sibelius, Tolstoi Repin ja lopuksi Allegro, vaan ei enää.
Mutta on Simola toki muutakin kuin asema:
Lappeen Maamies ja pienviljelykoulu aloitti Peltosen talossa jo kursseina 1930 luvulla. 50 luvulla rakennettiin Jalmari Lankisen suunnittelema komea koulu asuntoloineen ja toiminta alkoi 1953. Raipon maamieskoulu muuten ei sijaitse Raipossa, vaan Monolan kylässä.
”Etelä-Saimaassa 9.10.1952
Ilmoituksia: Lappeen maamieskoulu aloittaa uuden vuosikurssin tammikuun 9 päivänä 1953. kouluun otetaan oppilaiksi hyvämaineisia kansakoulun oppimäärän suorittaneita ja 1 vuotta täyttäneitä. hakemuksiin, jotka on lähetettävä marraskuun loppuun mennessä osoitteeseen Lappeen maamieskoulun johtokunta, Raippo. hakemukseen liitettävä papin ja lääkärintodistus maamieskouluun hakua varten. Jäljennökset koulu ym todistuksista sekä holhoojan suostumus, jos hakija alaikäinen. Vähävaraiset voivat hakea ammattiopintoavustuksia, pyydettäessä lähetetään koulun esittelyvihkonen. Lappeella 9.10 52 Kauko Salovaara.”
Monet nuoretmiehet saivat siellä oppia, kaatoivat traktoreita ja karkailivat iltaisin kylille tyttöjä katsomaan.
Koulun toiminta loppui 2007, elikot ja rakennukset myytiin. Niihin piti tulla senioriasuntoja, majoitustoimintaa, pitopalvelua, mutta hiljaista on.
Raippo, entiseltä nimeltään Etusimola, oli asema Simolan länsipuolella. Sinne, radan varteen siirtyi Pallon lahdelta Rikkihappotehdas, sen tarkka sijainti on muuten Haikalan kylää, toimi 1950 luvulla. Sen tiloihin muutti sitten Konala. Idästä tuotiin autoja junalla Raippoon: Lada lujaa laatua, Konalan hallissa niihin asetettiin neuvostoliitossa tarpeettomat mutta Suomessa pakollisia osia mm turvavyöt ym, autot pestiin ja vahattiin ja toimitettiin sitten leviämään pitkin suomen teitä.
Luja laatu tulee nykyään toisesta suunnasta. Konalan halleissa toimii vapaavarasto.
Kerrottavaa riittäisi Rikkilän tiilitehtaasta, Jussin pajasta, Haikalan myllystä ja sahasta. Mutta aika ei riitä ja enkä tiedä niistä paljoakaan.
Meillä täällä suloisessa Suomessa on aina ymmärretty yhteistyön ja yhdessä tekemisen voimaan. yhdessä on kokoonnuttu erinäisten asioiden ympärille ja perustettu seuroja ja yhdistyksiä. Simola ei ole tästä mitenkään poikkeus: täällä on toiminut suojeluskunta, Wpk, on ollut pesäpalloseura Siepparit, talkoilla on rakennettu urheilukenttä hyppyrimäki, laavuja, hoidettu talvella koulun jääkaukaloa, ajettu latuja, pidetty tapahtumia, juhlia, tansseja, kisoja, retkiä. Lapsille on järjestetty pyhäkoulua, kerhoja, pelivuoroja, uimakoulua, askartelua, kokkausta.
Vastuuta ovat kantaneet milloin Simolan Martat, Lappeen Riento, Lappeen seurakunta, Simolan koulun vanhempainyhdistys, Myötävirtaan ry, Lappeen kotiseutuyhdistys, ja monet muut, kukin vuorollaan, omalla sarallaan.
Vielä pitää mainita Rikkilän ja lähikylien erämiehet. Metsästysseura.
minua lämmittää tuo sana lähikylät. Ehkei sittenkään ole tarkkaa se kylän raja tai nimi, tärkeintä on liike, toiminta. Yhteisen tavoitteen eteen toimiminen.
Maailma muuttuu ja kylätkin ovat koko ajan muutoksessa: Ihmisiä kuolee, muuttavat muualle, uusia syntyy, uusia asukkaita tulee ja menee. Mutta kylä, se pysyy.
Lähteet ja Kiitokset: Aulikki Ylönen Lappeen kihlakunnan historia, terttu Kivinen tarinat Voimaa Vainikkalasta – Sisua Simolasta hanke, Anne Soini: Lappeen Simola, maamittauslaitos ja Wikipedia